Krapulaista huomenta kaikille lukijoille ! Heräilin pari tuntia sitten ja ylläri taas myöhässä koulusta. En sit edes jaksanut mennä sinne ollenkaan ja rupesin tutkimaan VR n aikatauluja kohti Orivettä.
Eillen kulta sai taas mahtavan idean ja lähtee Orivedelle ilmottamatta. En osaa olla kotona yksin joten juoksin kaljakaupan kautta keskustaan. Tutustuin taa joihinkin ihme tyyppeihin jotka tais olla yhtä tööt kun minä ja loppu illasta en sit muista mitään. Ihmettelin vaan et miten oon päässy kotiin.
Mein pitäis hakee kullan ja mutsin kanssa tänään Ruovedeltä jotain vanhoja huonekaluja mutta en tiiä huvittaisko istua autossa '' kullan '' kanssa ton sen mahtavan tempauksen jälkeen. Uusia huonekaluja kyl pitäis saada joten kai se on pakko -.- . Anteeks tää angsti postaus. . Menee hermot elämiseen
----
Puhelimen kohina
Ei yhteistä kotia
Ikäviä päiviä kun tuntuu epäreilulta
Et me ei voida asua yhdessä
-Sä oot tuhannen kilometrin päässä
Aamulla on ikävä
Päivä siinä välissä menee joten kuten
Mutta sitten illan tullen
Se on rumaa et me ei nukuta yhdessä
-Sä oot tuhannen kilometrin päässä
Mä en tahdo lukea
Minua ei nukuta
Mä en syönyt mitään
Ilman sinua ei enää
Se on paha et me ei taannuta yhdessä
-Sä oot tuhannen kilometrin päässä
Kenelle juttelet nyt
Kuka sun kanssasi on
Nukuitko yksin vai et
Menetkö autolla vai kävellen kouluun
Mä en käynyt pesulla enää tänä aamuna
Mä en kato välitä
Et miltä minä näytän
Se on sääli et me ei seota yhdessä
-Sä oot tuhannen kilometrin päässä
Rumaa et me ei nukuta yhdessä
Minun ihoni kaipaa sun kämmentä
Paha et me ei asuta yhdessä
-Sä oot tuhannen kilometrin päässä
Tuhannen kilometrin päässä
Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki
siinä kaikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti