Folioinen takkini repeää. Tunnen tuulen ja kylmyyden.

Koitan lopettaa polttamista ja tää on yhtä tuskaa.  Tekis mieli mennä partsille ja polttaa niin monta tupakkia, että kynsieni lakka muuttuu sinisestä kuolleen keltaiseksi.

Rupesin tänään itkeenkin.. varmaan just niksojen takia. Katottiin kullan kanssa Frendejä ja siinä oli joku paska pesukone vitsi, jonka takia rupesin itkeen. Siis mitä helvettiä? Pesukoneen takia rupeen pillittään ja kullan mielestä se on pelottavaa ja en sais itkee (kiitoksia ja tämähän auttaa taas kaikkeen : Älä itke oot pelottava -.-).

No omapahan on vikani kun oon koko ajan niin lääkkeissä etten jaksa enään siivota.. puhua.. tai olla hereillä.

Tykkään silti olla noiden pikku ystävieni kanssa. Syödä pienet ystäväiseni ja pitää heidän kanssaan hauskaa. Tykkään kun pienet ystävät rentouttavat ajatukseni ja lihakseni. Tykkään kun tuntuu taas vapaammalta.

Vaikka minä sanon, välitä en.

Vähän syyllinen olo. Oon juonut koko viikonlopun uusien kevereitteni kanssa ja ollut niin pilvessä, että vieläkin vähän höpö olo. Nasun takia tässä kyllä syylinen olo on. Lupasin äipälle että vahdin kisuneitokasita koko viikon kun se ite lähti Venäjälle ongelle... kyllä äippäni on vähän outo. Nasu kattelee mua syyttävästi ja rääkyy välillä huomionkipeenä.  Ollaan oltu Nasun kanssa koko vkl kaksin kun Käpyn piti lähtee Orivedelle töihin. No ehkä ihan hyväkin, että saan välillä pientä Käpylomaa. 

Yritän nostaa itseni sohvalta kahvinkeittimelle ja takasin. Onpa rankkaa.... Ei tää krapula helpota varmaan ikinä. Olisin jääny mielummin sänkyyn nukkuun ja toipuun tästä olosta. Tyhmänä lähin kipsutteleen bussiin ja naureskelin räkivälle vanhalle papparaiselle. Sekään ei silti helpottanut tätä oloa.

Huomenna olis kouluakin enkä ole jaksanut tehdä kymmentä luonnosta. On se vaikeeta kun ei jaksa enään edes piirtää. 

------------------------

'' Mennään tupakille ''

'' Justhan me käytii.. höntti ''

'' Nii mut mä haluun kuvata sua.. Sä oot nätti ''

------------------------

Heräsin eilen aamulla sekavan sängyn pohjalta
Latasi suoraan kasvoille nollapiste
Mä en oo minkään arvoinen
Dokasin toissapäiväisen
Dokasin tänään ja eilen

Nollapiste  

Toissaviikolla olin juomatta
Kolme päivää flunssan kourissa
Nyt on ryhti toisaalla
Piru merrassa
Savuisana pyytää seuraansa

Hommmmm.. Pehmeä ääniefekti.

Siivosin eillen lähes koko kämpän ja oon ylpee ittestäni. Jaksoin siivota 9 helvetinmoista tuntia. Keittiö kyllä jäi paskaseks vieläkin, koska kullan piti siivota se... -.-

Kyllästyttää ja koitan epätoivosesti hommata jostain rottien häkkiä. Ens kuussa pitäis ostaa kaks äijänkäppänää tänne mun ja kullan seuraks. Piu toivottavasti tää nyt onnistuis edes. Outoo asua ilman mitään pörrösempää kun kullan karvasääret.. Kuulostipas ällöttävälle.

Anteeks taas näin lyhyt merkintä, mutta olo on kun tunnottomalla metalliklöntillä. Meen siis nukkumaan ja koitan sulattaa tän metalliklöntin ympäriltäni.

--
Can you teach me how to feel real?
Can you turn my power on?
Well, let the drum beat drop.

'' I'll teach you about loss ''

Raahauduin aamulla kipeenä kouluun. Tarkoituksena saada vain selville mitä helvettiä täällä on tapahtumassa.
Olen kuulemma jo kahden viikon ajan, joka koulupäivä, koulussa ja kuulemma meilläkin pannut luokkakaverini kanssa. Mitä helvettiä? Ja mitä helvettiä tää luokkakaveri , jonka nimeän nyt Teeksi, menee selittään sitä Kullalle?
En tajua miksi tätä sattuu a i n a jossain. Tällä kertaa oonkin pitänyt näppini kiltisti erossa tästä kyseisestä jätkästä. Raahauduin vieläpä turhaan kouluun koska laiskaperse ei sinne asti ollut päässyt. Ärsyttävää.

Kulta vei mut silti tänään pitsalle, koska meillä tuli 1½ vuotta tänään täyteen ja ollaan saatu onneks toi asia jo kai jotenkin selvitettyä.. ?

Elämä on ruma.


--

I'm well aware I'm a danger to myself
Are you aware I'm a danger to others?
There's a crack in my soul
You thought it was a smile

Sairastunut jariippuvainen tästä sairaasta rakkauden pelistä.

Monta ,todella monta viikkoa tässä sinapin värisessä talossa. Naapuritkin on jotain onnellisia lapsiperheitä ja aamusin joudun katselemaan kuinka äipät ja isit vievät pikku taaperoitaan päiväkotiin. Iltasin naapurin lapset pimputtelevat ovikelloa ja juoksevat kikatellen pakoon. Oih missä on se muumipapan pyssy? Muutama hassu vie rotukoiriaan lenkille. Vanhat pariskunnat hölkkäävät samanlaisissa tuulipuvuissaan. Kaippa tähänkin pitää tottua, ellen vaihda koulua.. tai keksi jotain muuta parempaa. Kaverini ihastelevat meidän pientä asuntoa, suloista kahvinkeitintä, isoa telkkaria... noita elämän pieniä ihmeitä joista pitäis olla kiitollinen ja joiden pitäisi tehdä elämästäni jotenkin parempaa. Mitä helvettiä?!
Pelaan eräänlaista peliä Saatanan kanssa. En tiedä miten tähän jouduin, mutta päätin voittaa tämän. Tiedän, että mua on varotettu ja pyydetty lopettaan tää sairas leikki. Leikki joka melkein pilas mun ihmissuhteet. Leikki jonka takia musta on alkanu tuntua helvetinmoiselta tunteettomalta paskalta. En tiedä vielä miten tän pelin ajattelin voittaa, vaikka sen kyllä aijon tehdä.

Kaks viikkoo.. puoltoista viikkoo. En enään tunnista päiviä illoista tai aamuista. Olen hukassa tässä loputtomassa ryyppyputkessani. Poikaystävänikään ei tiedä enään kuinka hukassa ja turhautunut olen elämääni. Olen hukassa tässä loputtomassa liimautumisessani henkilöön kehenkä minun ei olisi ikinä pitänyt tutustua.'' Kulta kutsuit Saatanan kotiimme '' . 

Ikävä ei tapa, vaikka se vähän kiduttaakin.

Kidutus on ehkä liikaakin pienelle mielelleni.

--

vihaan tätät mitä ennen rakastin, loputonta itsenäisyyttä ja virtaavaa olutta.