Kaikkia muita vastaan. Rikkomalla kaikki siipemme

Kyhjötän sängylläni, mikä oli talvella vielä turvapaikkani. Tässä oli hyvä käpertyä sykkyrälle, vaikkei kulta ollutkaan vieres. Tiesin että se tulee vielä jossain vaiheessa.
Nyt kyhjötän sängylläni koitan tihrustaa tätä tekstiä ja hakea lohtua. Tai jotain.. en tiedä enään itekkään miltä musta tuntuu.
Kulta lähti pois puolisen tuntia sitten kiukkusena, tosi vihasena, pelottavana. Isäpuoli rupes huutaan, että olisin juhannuksena ollu jakamassa itteeni vitun päissäni. Se on totta että olin päissäni, mutta se että olisin itteeni jakanu on täyttä puppua. Kulta ei varmaan usko mua vaikka soitettiin ''kaverilleni'' joka näin oli porukoilleni väittäny. ''Kaveriltani'' tulee viestiä että puhuttais huomenna kaksin tää asia selväks. Purskahdan itkuun, koska ei se enään mitään auttais. Kulta lähti jo ja enkä tiiä tuleeko se enään takasin.
Sinne meni ne tulevaisuuden suunitelmat yhteisestä kämpästä ja nuhjuisesta kukkasohvasta.
Tuntuu niin pieneltä ja mitättömältä.

--

I can't sleep until I devour you
You're a flower that's withering
I can't feel your thorns in my head

This is no impressionability
You're not crying, this is blood all over me
And I'll love you, if you let me
And I'll love you, if you won't make me starve

I know I'll miss you if I close my eyes