Herään kun kulta ravaa kämppää ympäri ja mörisee jotain että myöhästy töistä. Vituttaa herätä. Oon nukkunu tosi huonosti koko viime yön. Johtunee varmaan siitä koska makasin k o k o päivän sohvalla ja nousin välillä kuselle ja tupakille. Känny oli koko päivän hiljasena (Taas) eikä ees mutsi jaksa soitella mulle enään. En sitte tiiä oonko vaan niin saatanan ärsyttävä ja paskaa seuraa. Ite en tykkää kauheesti kavereille soitella koska sit tulee vielä pahempi mieli kun tulee näitä vastauksia ettei nyt ehi tai et joo oon jo sen ja sen kaverin kaa. Oon siis ollu niin tylsistyny koko elämääni että voisin huvin vuoks kylpee leivänpaahtimen kanssa. Ainnii ei tääl ees oo kylpyammetta ja leivänpaahtimella on rasitusvamma.
Pitkän harkinna jälkeen tekstaan V'lle. Lupas tulla tupakille ja kohta pitäis jo lyllertää sitä vastaa. huoh -.-
--
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat hällä takana,
Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?
Pää painoksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi täällä meillä päin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin
Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti