Aamulla kulta lähtee jo ennen 7 himaansa. Pyörin sängyssä ja juoksen oksentaan. Oli aivan tajuttoman paha olo joten takasin nukkumaan. Parin tunnin päästä täti soittaa että pitäis mennä vahtiin lapsia. Oon vahtinu kaks päivää kummipoikaani 6v, serkkuja 10v ja 2v. Kaks vuotias pikkumies on aivan ihana, vaikka aluks pelkäsinkin että tulee pelkkää itkua ja parkua. Pikkumies oli saanu raivarin kun olin lähteny takasin kotiin sen ollessa päikkäreillä. :)
Ei lapset ookkaan niin kamalia.
Nyt hermoilen iltaa, sillä kulta pääsee vasta 12 töistä ja pitäis keksiä jotain seuraa ennen sitä. Pitäis saada porukkaa innostuun lähteen sonisphere festareille Poriin \,,/ Olis kiva päästä ees johkin jollain kivalla kaveriporukal, juoda vähän olutta ja pitää hauksaa. Överikännejä ei kuitenkaan. Ainakaan pitkään aikaan, koska on tullu ihan tarpeeks murheit noiden ryyppyreissujen takia. Liian kännissä muistaakseen edes omaa nimeensä ja liian kännissä ollakseen muuta kuin se horoperse pahimmasta päästä. Taitaa jäädä nää juomiset ainakin V'n kanssa. Kulta vaahtoo ja tekee ihan hyvää ittellenikin jättää väliin.
Anteeks tää sekava postaus. Koittakaa kestää.
--
Hän oli television väri
Hänen suunsa kiharoi alapuolella kuin metallikäärme
Vaikkakin Pyhä Metsä oli surullinen
He muistaisivat tämän Ystävänpäivänä
Kärpäset odottavat
Kuolemanlaakson varjossa
He viiltävät ranteemme ja lähettävät taivaaseen
Ensimmäinen kukka tulvan jälkeen
Hän ei tiennyt sisällä olevan lapsen olevan kuollut
Vaikka se olikin elossa
Jotkut meistä syntyvät kuolemaan.
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti