13. syyskuuta 2010


Kaks viikkoo.. puoltoista viikkoo. En enään tunnista päiviä illoista tai aamuista. Olen hukassa tässä loputtomassa ryyppyputkessani. Poikaystävänikään ei tiedä enään kuinka hukassa ja turhautunut olen elämääni. Olen hukassa tässä loputtomassa liimautumisessani henkilöön kehenkä minun ei olisi ikinä pitänyt tutustua.'' Kulta kutsuit Saatanan kotiimme '' . 

Ikävä ei tapa, vaikka se vähän kiduttaakin.

Kidutus on ehkä liikaakin pienelle mielelleni.

--

vihaan tätät mitä ennen rakastin, loputonta itsenäisyyttä ja virtaavaa olutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti