Huolimaton vahinko ja pelko saavutti kylän

Istun himassa uus huppari ja t-paita päälläni ja vilkuilen kelloa. Vaatteet ei tehnyt oloa paremmaksi toisin kun yleensä. Kulta pääsee parin tunnin päästä töistä. Vihaan sen työpaikkaa, koska oon niin riippuvainen sen seurasa. Koko ajan pitäis saada olla sylis ja saada pusuja. Muutun huutavaksi ja yksinäiseks takkupalloks ja en tykkää siitä yhtää. En tietenkää pidä.. Ärsyttää kun se on päivät töissä ja mua pelottaa nytkin että kun muutetaan pois oon vielä enemmän yksin. En välttämättä saa kisua mukaan ja en tunne sieltä ketään, eikä täällä oo sellasia kavereita jotka tulis 45km moikkaan kultaa tai mua. Jos me nyt muutetaan sillä oon tässä hermoillu et jos oonkin paksuna niin en kyllä kykene tekeen mitään pitkiin aikoihin. Äidiks musta ei meinaan ole. Ei näin nuorena ainakaa, eikä varmaan muutenkaan mitä on kuunnellu kavereiden kommentteja kuinka vitun tyhmä ja huolimaton narkkari osaan olla. On ne kyllä osittain oikeessakin. Silti

Mamma huutaa jostain roskiksen polttamisesta mulle. Vaikken ite sitä sytyttänykkään vaan kaveri niin mekin saadaan lasku. Voi mammaa ku joutuu katteleen näitä mun sekoiluja. Kyllähän se musta tykkää ja ollaan muuten tosi hyvissä väleissä, mut ei oo kivaa kun sille tulee stressiä tollasista asioista.. Moni onkin ihmetelly miten mulla voi olla näin hyvät välit äitini kanssa. Yleensä sitä tässä iässä valitetaan kuinka mutsi ei ymmärrä ja on huora kun ei anna rahaa, mutta ei meillä. Sukkajuippi tykkää ja on mammansa takia aina pikkusen onnellisempi <3